Helmikuussa talon sisähommat jatkuivat ja Sarakin osasi asiantuntevasti kertoa,että tää on meidän talo ja tonne tulee mun huone! Raksallaolo oli Saran mielestä aivan kamalan pitkästyttävää ja n. viiden minuutin jälkeen neiti jo alkoi mankua: Mennään nyt jo kotiiiiin! Pihassa Sara sensijaan viihtyi, lunta kun oli riittämin!