Viime viikolla se sitten tapahtui.

Äiti heräsi keskiviikkoyönä ja oli ihan hiljaista. " Kello on varmaan kolme..."- ajatteli mutsi. Mutta olohuoneen kello oli 6.30!!!!!!!!!! Äiti hiipi hiljaa Saran huoneeseen järkytyksestä kankeana!!!Sara pomppasi iloisena ylös "Huomenta äiti! Mää oon nukkunu hyvin!"

Siitä lähtien Sara on pääosin yönsä nukkunut paremmin, herännyt kyllä 2-3 aikaan,mutta nukahtanut heti uudelleen ja herännyt kokonaan sitten 6-6.30!! Ajatella!Toki sekaan on mahtunut muutama klo 4 herääminenkin,mutta niihin on jo niin tottunut

Nyt vasta ´vanhemmatkin huomaavat  olleensa väsyneitä,sillä kun Sara alkoi nukkua paremmin,on äitiä ja isää väsyttänyt aivan tajuttomasti. Koko perhe onkin usein jo puoli yhdeksän aikaan nukkumassa

Muutenkin Sara voi hyvin ja on alkanut syödäkin paremmin! Ruokajuomana tarjoiltu vesi riisimaidon sijasta on varmaankin ollut aika merkittävä tekijä tähän. Toki nukkuminenkin on vaikuttanut. Päiväkodissa oli kyselty, mikä Saran lempiruoka on ja neiti oli pitkän miettimisen jälkeen sanonut : Nakki. Nakkikeitto ja -kastike onkin Saran suurinta herkkua. Myös makaroonilaatikko on tosi hyvää. kanasta ja jauhelihasta neiti ei vieläkään oikein välitä ja syöminen itse on vielä ihan hakusessa....

Sara puhuu ihan mielettömän paljon ja todella hyvin. Hauskoja hetkiä on usein koettu,kun Sara kesken kaiken sanoo jotain muumeista opittua,kuten:" Mä oon niin masentunu"  tai " Minua huolestuttaa todella kovasti" tai " Olen niin kyllästynyt tähän sateiseen ilmaan"

Sara osaa olla valtavan hurmaava; halata ja sanoa, "Äiti, Sara rakastaa sua kauheesti ja sää oot Saran oma kultapumpula." Myös isänsä Sara on kietonut tiiviisti pikkurillinsä ympärille ja kujertelee,kikattelee ja antaa isille märkiä pusuja. Pienessä hetkessä äidin ja isin murulaisesta kuoriutuu kuitenkin aika ajoin tulta ja tappuraa oleva uhmaikäinen 2,5 vuotias,joka päättäessään olla yhteistyöhaluton on välillä aikas hermoja koettelevaa seuraa Mikään ei saa saran elämässä tapahtua tällä hetkellä nopeasti ja kaikkeen täyttyy saada sopeutua ja varautua kunnolla. Pukemiseen ja heräämiseen päiväunilta tarvitaan rutosti aikaa. mm. tänä aamuna Sara ei äidin pikaisessa tarhaanlähdössä pysynytkään ollenkaan mukana. Kun äiti sitten vain hoputti,alkoi Saraa sapettaa koko touhu. Tällaisessa tilanteessa Sara muuttuu kiemurtelevaiseksi kuin käärme, karjuu kuin jääkarhu ja jalat ovat vetelät,kuin olisivat hyytelöä Ja silloin haalarin pukeminen onkin aikamoista haastetta. Onneksi äitiäkin alkoi jo naurattaa,kun Sara kiukkukohtauksen jälkeen totesi tarhantädille. " Mää sain äsken vähän Laivalit, mut nyt mä oon ihan kiva taas jo!" Kiukkukohtaus on salamannopeasti tipotiessään ja Sara on taas superhyväntuulinen pikkupinsessa. Ihana äidin ja isin temperamenttinen mussu <3

Sara on myös alkanut ymmärtää,miten ikävää on,kun ihmiset joutuvat käymään töissä. Äidin omaantuntoon neiti on vedonnut kysymällä äidiltä : " Miks sää äiti meet hoitaan niitä vauvoja,etkä hoida Saraa" Ja toteamalla,että " Mun äiti ei koskaan hae mua tarhasta,vaikka muiden äidit hakeekin". AAPUAAA!!! Hirveä omantunnontuska ja ahdistus Onneksi Sara jo ymmärtää,kun äiti on sitten selittänyt, että sellaista työtä äiti tekee,jotkut on kaupantätejä tai rekkakuskeja. isi hakee saran tarhasta ja sitten te tulette kotiin,niin äiti herää.

Ensiviikolla meidän koko perheellä alkaa loma ja yhdessä lähdetään muumimaailmaan Naantaliin. Tiesittekös,että muumit ovat muuten heränneet talviuniltaan hetkeksi? Äiti ei ainakaan tiennyt,mutta se selvisi pian,kun Sara näki tv:stä luistelevia muumeja,joista yksi huusi hilpeästi: "Koko muumilaakso on herännyt uniltaan! Tulkaa pian katsomaan!" Voitte vain arvata, mistä aiheesta meillä on tuon mainoksen jälkeen puhuttu

ps. kuvassa Sara keittää tiskikeittoo 10.2.2008