Helmikuussa oltiin "Linnanpuistossa" eli lähipuistossa,johon on rakennettu hieno linnanmuotoinen kiipeilyteline. Sara leikki antaumuksella lumessa ja kun tuli kotiinlähdön aika, Sara kysyi:

"Äiti hei, nostaisitko Liisinkin pulkkaan?" Äiti: ÖÖöööö...kenet? Sara:" No, Liisin!Varooo!Sä kävelet sen päälle! Äiti:??? Sara: Niin, että voisko Liisi tulla meille leikkimään? Äiti: (Mun lapsella on mielikuvitusystävä!!!) Joo, no voi Liisikin voi tulla... :)

Liisin kanssa mentiin sinä iltana myös nukkumaan ja sillekkin piti antaa pusu. Voi miten liikuttavaa :) Liisi oli leikeissä mukana,kylvyssä ja syömässä ja teki välillä tuhmuuksiakin. Silloin Sara hyvion päättäväisellä äänellä: "LIISI! Noin ei saa tehdä! Aina täytyy muistaa kopistella lumet, ennenku tulee sisään!!! Ja eräänä iltana Liisi oli piirtänyt Saran jalkoihin tussilla!!!!

Yhtä nopeasti,kun Liisi oli muuttanut meille asumaankin, hän hävisi! Äiti: Missäs Liisi on? Sara: Sen piti jo muuttaa takasin kotiin,kun sen äiti tuli työmatkalta. Sen äisillä oli kova ikävä! Äiti: No varmasti! Mut voi se tulla meille leikkimään joskus?! Sara: No niin voi. Ja sitten Liisi lähti kotiin, eikä kolmen viikon vierailun jälkeen Liisistä kuulunut enää mitään.